Naisten jääkiekon edistysaskelia voidaan mitata monella tavalla. Harrastajamäärät ovat kasvussa, pelin vauhti on lisääntynyt, joukkueiden määrä on kasvussa, media seuraa myös kansallisia naisten liigoja. 

Naisten jääkiekon vääjäämätön kehitys näkyy myös siinä, että liigoissa ja maajoukkueissa alkaa olla toisen polven pelaajia. Jääkiekkoilijoiden tyttäriä. 

Siis pelaajia, joiden äidit pelasivat jääkiekkoa. 

Isa Rahusen perheessä isä valmensi ja äiti pelasi, joten ei liene ihmeellistä, että perheen molemmista tyttäristäkin tuli jääkiekkoilijoita. Isa, 25, pelaa tällä hetkellä Kärpissä, isosisko Krista Vaasan Sportissa. 

– Tiedän joitakin muita toisen polven kiekkoilijoita, mutta ei niitä hirveän paljon ole, Rahunen sanoo nauraen. 

Päätös ryhtyä pelaamaan ei ehkä ollut edes tietoinen päätös, sillä jääkiekko oli perheen arjessa vahvasti läsnä. 

– Äiti pelasi, isä valmensi äidin joukkuetta ja siskokin pelasi, ja siinä kai sitten perässä ajauduin itsekin jäähallille. Ensimmäinen kuva minusta jäällä taitaa olla, kun olin 2-vuotias, mutta varsinaisesti aloin pelata joukkueessa 5-vuotiaana, KalPassa. 

Ura jatkui sekajoukkueessa, parhaimmillaan joukkueessa pelasi neljäkin tyttöä, heidän joukossaan maalivahti Susanna Airaksinen, Rahusen Naisten liigan joukkuetoveri Kärpistä, mutta C-junioreihin tultaessa mukana oli enää Rahunen. 

– Siinä vaiheessa alkoi olla luonteva aika siirtyä KalPan naisten joukkueeseen. Pelasin loppujen lopuksi yhden poikien SM-sarjan ottelun. Sen jälkeenkin olen tosin aina harjoitellut poikien joukkueissa, hän kertoo. 

Vasta 25-vuotias Rahunen on kokenut maajoukkuepelaaja. Hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä kaudella 2010-11, jolloin hän oli myös MM-pronssia voittaneen alle 18-vuotiaiden maajoukkueen tukipilareita. 

Naisleijonien 165-senttinen puolustaja on voittanut kaksi Suomen mestaruutta ja MM- ja olympiapronssia. Maajoukkueessa Rahunen on aina ollut luotettava oman pään pelaaja, mutta kahtena viime kautena hänestä on kuoriutunut Naisten liigassa myös tehokas hyökkäyspään pelaaja. 

Toissakaudella Rahunen valittiin Naisten liigan parhaaksi pelaajaksi ja parhaaksi puolustajaksi, viime kaudella hän nappasi parhaan puolustajan palkinnon toisen kerran ja voitti myös puolustajien pistepörssin.

– Omat vahvuuteni ovat aina olleet puolustuspelissä ja sijoittumisessa. Yritän ohjata peliä, ja vastustajaa, omalla liikkeelläni haluamaani suuntaan, mutta olen viime vuosina yrittänyt myös kehittää hyökkäyspelaamistani ja se alkaa näkyä liigassa. 

– Liigapelien ja kansainvälisten otteluiden välinen ero on vauhdin osalta melkoinen. 

Niinpä maajoukkueessa Rahunen tukeutuu vahvaan peruspelaamiseensa. 

– En ole koskaan ollut maantiekiitäjä, hän toteaa naurahtaen. 

Kymmenen vuotta sitten Rahusen perhe matkusti Kuopiosta Hämeenlinnaan seuraamaan naisten edellisiä kotikisoja.

– Oli mahtavaa päästä näkemään huippupelaajia läheltä, Isa Rahunen muistelee. 

Jos kaikki menee Rahusen toiveiden mukaan, maaliskuussa on hänen vuoronsa olla jäällä inspiroimassa seuraavan sukupolven pelaajia - ja tietenkin taistelemassa mitaleista. Rahunen asettelee kuitenkin sanansa tarkasti, ettei vahingossakaan anna kuvaa, että hän pitäisi kisapaikkaansa selvänä.

– On etuoikeutettua saada taistella paikasta kotikisajoukkueessa. Olen ottanut itselleni asenteen, että en ajattele uraa pitkälle eteenpäin vaan yritän edetä askel kerrallaan. Nyt katse on vain keväässä, haluan panostaa loppukauteen Kärpissä ja maajoukkueessa tavoitteena on pelata itseni kotikisoihin ja pystyä siellä auttamaan joukkuetta, hän sanoo. 

Suomelle kisat tulevat lähes täydelliseen aikaan. Naisten olympiapronssi ja nuorten maajoukkueiden menestykset ovat herättäneet leijonafanit ja hyvä kotiturnaus auttaisi naiskiekkoa saamaa lisää huomiota ja uusia faneja. 

– En ehkä odota, että hallit ovat aivan täynnä, mutta jotenkin minusta tuntuu, että olympiamenestys on auttanut naisten jääkiekkoa saamaan lisää tilaa mediassa. Itse toivon tietenkin, että ihmiset innostuisivat kotikisoista.

– Harva kiekkofani varmaankaan herää katsomaan naisten jääkiekkoa keskellä yötä ensimmäistä kertaa. Nyt on ihanteellinen tilanne. Turnauksesta tulee varmasti hyvä tapahtuma. Vaikka kotiyleisö saattaa olla myös haaste, pelaajille on varmasti myös voimavara, että perhe ja ystävät ovat lähellä. 

Myös Rahuset ovat varmasti paikalla. Isa kertoo vanhempien, Rauno ja Eija, seuraavan tyttäriensä ottelut ainakin netistä. Isan Krista-sisko pelaa Vaasan Sportissa. 

– Kannustusta tulee todella paljon, ja tiedän että sieltä saa paljon apua. Vanhemmat ovat olleet urani tärkeimmät ihmiset, he olivat tuki ja turva myös vaikeina teinivuosina, jolloin en ehkä itse olisi aina jaksanut.

Kun isä on valmentaja, ja äiti entinen pelaaja … kummalle Isa soittaisi, jos pitäisi keskustella johonkin peliin liittyvästä asiasta?

– Isä kommentoi tilanteita enemmän kuin äiti. Jos pitäisi kysyä neuvoa niin ehkä isältä.