Suomen Mikko Rantanen (#96), Sakari Manninen (#65) ja Kasperi Kapanen (#42) vastaanottavat palkinnot IIHF:n hallituksen jäseneltä Heikki Hietaselta harmittavan 4-1 Kanada-tappion jälkeen 2023 Jääkiekon MM-kisoissa.
photo: © International Ice Hockey Federation / Andrea Cardin
Vain reilu vuosi sitten suomalaiset jääkiekkofanit olivat ”seitsemännessä taivaassa”, kun Sakari Manninen teki jatkoaikamaalin 4-3 päättyneessä kultamitaliottelussa Kanadaa vastaan. Suomesta oli tullut vasta historian toinen maa – vuonna 2006 siihen oli pystynyt Ruotsi – joka voitti samana vuonna olympiakultaa ja maailmanmestaruuden.
Kanadalaiset saivat suloisen kostonsa perjantaina näiden kahden tämän hetken kansainvälisen jääkiekon huippumaan kohdatessa. He pudottivat hallitsevan maailmanmestarin jatkosta 11529-päisen kotiyleisön edessä Tampereen Nokia Arenalla. Valmentaja André Tourignyn joukkue hyödynsi maksimaalisesti tilanteensa 4-1 voittoon päättyneessä puolivälieräottelussa, jossa monet Suomen kannattajat poistuivat hallista jo ennen päätössummeria.
Unohdetaan seitsemäs taivas. Suomi sijoittui seitsemänneksi. Edellisen kerran he sijoittuivat näin heikosti vuonna 2005 Itävallassa.
”Kotiyleisön tuella olen nauttinut joka hetkestä,” puolustaja Atte Ohtamaa kertoi IIHF.comille. ”Mutta nyt on tyhjä ja pettynyt olo siitä, että pelit loppuivat ennen viimeistä viikonloppua.”
Joten mikä meni vikaan? Ja mitä tapahtuu nyt? Näitä kysymyksiä Yle, Ilta-Sanomat, Iltalehti, Jatkoaika ja jokainen jääkiekkoa seuraava media pureskelee monta kuukautta.
Todellisuudessa valmentaja Jukka Jalosen joukkue ei missään vaiheessa esiintynyt yhtenäisinä pysäyttämättöminä viisikoina, joilla olisi ollut tukenaan erinomaiset maalivahdit. Niillä aseilla Suomi saavutti olympiakullan ja kaksi edellistä maailmanmestaruuttaan, joista edellisen vuonna 2019 Bratislavassa. (Puhumattakaan vuoden 2021 hopeamitalista Riikassa, kun Kanada voitti finaalin Nick Paulin henkeäsalpaavan jatkoaikamaalin ansiosta.)
Suuri osa syyttävistä sormista osoitti Mikko Rantaseen. TPS:n kasvatti oli Suomen supertähti voitettuaan 2022 Stanley Cup – sormuksen Colorado Avalanchessa ja hän oli tehnyt tällä kaudella 55 maalia ja yhteensä 105 tehopistettä. Sekä Tourigny että Suomen joukkueen kapteeni Marko Anttila kuvasivat Rantasen olevan ”viiden parhaan pelaajan joukossa maailmassa”.
Mutta isokokoinen laitahyökkääjä ei kaikkien järkytykseksi tehnyt ainuttakaan maalia kahdeksassa MM-kisaottelussaan, vaikkakin yhdeksän syöttöpistettä vei hänet korkealle turnauksen pistepörssissä. Hänen otteistaan huomasi, että hän oli omaksunut syöttäjän roolin. Ketjukaverit Manninen ja Teemu Hartikainen pelasivat silminnähden paremmin yhteen Ufa-vuosiensa ansiosta.
Hartikaisen paikka maalintekijänä Mannisen rinnalla – hän oli joukkueen paras neljällä maalillaan – ei ollut lähtökohtaisesti väärin. Mutta Jalosta varmasti kritisoidaan siitä, ettei hän antanut Rantaselle mahdollisuuksia erilaisessa ketjukoostumuksessa, kuten esimerkiksi toisen turkulaisen eli Kaapo Kakon kanssa.
Kun kokoonpanossa on Rantasen kaltainen maalintekijä, josta voi jonain päivänä tulla kolmas suomalainen NHL:n maalipörssin kärki – Jari Kurrin ja Teemu Selänteen jälkeen -, tuntuu häpeälliseltä heittää hänen taitojaan hukkaan.
Toki puolivälierässä kanadalaiset pitivät uhrautuen huolen siitä, ettei Rantanen päässyt tekemään tehoja Suomen joukkueelle. He käyttivät fyysistä voimaa, kuten Andrew McBain avojään taklauksessaan tai MacKenzie Weegar puolustusalueellaan.
Suomen Joel Armia sanoi ennen tulos tai ulos – peliä, että Kanadan voittamiseen tarvittaisiin kolme avainasiaa: ”Meidän täytyy pelata omaa peliämme, voittaa taisteluja ja luistella.”
Mutta epäonnistumiset sekä yksi vastaan yksi – tilanteissa että ruuhkan jälkeisissä tilanteissa johtivat Kanadan kolmeen ensimmäiseen maaliin. Samaan aikaan Kakko ja Kasperi Kapanen – joka teki kullan ratkaisseen maalin Venäjää vastaan vuoden 2016 nuorten MM-kisoissa – mokasivat omat erinomaiset maalintekopaikkansa.
Suomen maalissa Jalosen nimeämä ykkösvahti Emil Larmi ei onnistunut pääsemään sille tasolle, jolla hän oli torjunut tällä kaudella Växjö Lakersille SHL:n mestaruuden ja ansainnut playoffien parhaan pelaajan palkinnon. Hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa (1.99) ja torjuntaprosenttinsa (91.7) näyttivät kunnioitettavilta, mutta hän jäi yhdeksänneksi aloittavien maalivahtien tilastossa.
Puolustaja Olli Määttä, kaksinkertainen Stanley Cup – mestari Pittsburghin joukkueessa, kuvaili Larmia aiemmin turnauksessa ”betonimuuriksi” ja ”todella helpoksi pelikaveriksi.” Mutta käytännössä ei Larmi eikä vuoden 2022 turnauksen paras pelaaja Jussi Olkinuorakaan tuoneet tarvittavaa vankkumatonta rauhallisuutta ja luotettavuutta tolppien väliin, minkä esimerkiksi vuoden 2019 aloittava maalivahti Kevin Lankinen toi.
Kaikenkaikkiaan Suomen joukkueella ei ollut edellisvuosien kaltaista puolustusta. Sitä vastaan tehtiin 19 maalia kahdeksassa ottelussa. Vuoden 2019 kisojen jälkeen se ei ollut kärsinyt yli 16 takaiskumaalia Jääkiekon MM-kisoissa.
Isoja maita vastaan pelatessaan Suomi oli hävinnyt USA:lle 4-1 ja Ruotsille jatkoajalla 2-1. Etukäteen helpompia vastustajia vastaan se onnistui voittamaan suurimaalisesti (7-1) vain Unkarin ja Tanskan vähämerkityksisissä otteluissa. Joukkueen esitystä ei voi moittia, mutta ei voi myöskään sanoa, että he olisivat pelanneet joka ilta täydet 60 minuuttia paremmin kuin vastustaja. Pelaajien on ehkä ollut vaikeata kohdata kotiyleisön suuret odotukset.
Vuoren huipulle on vaikea kiivetä. Vielä vaikeampaa on pysyä siellä. (Varsinkin Suomen kaltaisessa maassa, missä ei ole vuoria).
Jalosen asema on vakaa. Hänen päävalmentajauransa ennätykselliset kolme maailmanmestaruutta (mukaanlukien Bratislava 2011) ja Pekingin olympiakulta tekevät hänestä kansakunnan vastineen Scotty Bowmanille. Jalosen sopimus ulottuu vuoteen 2024. Hän johtaa entistä nälkäisemmän leijonajoukkueen seuraaviin Tsekissä järjestettäviin Jääkiekon MM-kisoihin. Ainoastaan toinen puolivälierätappio saattaisi aiheuttaa suunnanmuutoksen Suomen Jääkiekkoliiton johdossa.
Kanada jahtaa 22. maailmanmestaruuttaan ja sen antama opetus on aika yksinkertainen: Kanadan joukkuetta ei saa koskaan aliarvioida, vaikka se ei näyttäisikään paperilla yhtä hyvältä kuin Wayne Gretzkyn ja Mario Lemieux’n aikoihin. Vuoden 2021 kisojen kokoonpano oli viimeisin osoitus tästä. Joukkuetta arvosteltiin rankasti, koska se näytti tekevän vääränlaista historiaa häviämällä kolme ensimmäistä otteluaan Riikassa, mutta lopulta se muutti kurssinsa ja marssi kultamitaleille.
Vuoden 2023 Kanadan joukkueessa pelaa Weegarin ja Milan Lucicin kaltaisia kokeneita pelaajia ja nuorukaisia kuten Jack Quinn ja Peyton Krebs. Joukkueella on taas mahdollisuus todistaa syvyytensä ja luonteenlujuutensa yllättäjä-Latviaa vastaan. Latvia saa tukea intohimoisilta faneiltaan voitettuaan Ruotsin 3-1 ja päästessään välieriin ensimmäistä kertaa MM-kisojen historiassa.
Suomalaiset olisivat toivoneet huudattavansa ja laulattavansa faneja kotikisoissaan Latvian sijaan. Mutta puolueeton mielipide on, että Suomen toimintamalli kaipaa yksinkertaisesti kehittämistä – ei vaihtamista – jos he haluavat päästä takaisin mitalipeleihin ensi vuonna Prahassa.
Kanadalaiset saivat suloisen kostonsa perjantaina näiden kahden tämän hetken kansainvälisen jääkiekon huippumaan kohdatessa. He pudottivat hallitsevan maailmanmestarin jatkosta 11529-päisen kotiyleisön edessä Tampereen Nokia Arenalla. Valmentaja André Tourignyn joukkue hyödynsi maksimaalisesti tilanteensa 4-1 voittoon päättyneessä puolivälieräottelussa, jossa monet Suomen kannattajat poistuivat hallista jo ennen päätössummeria.
Unohdetaan seitsemäs taivas. Suomi sijoittui seitsemänneksi. Edellisen kerran he sijoittuivat näin heikosti vuonna 2005 Itävallassa.
”Kotiyleisön tuella olen nauttinut joka hetkestä,” puolustaja Atte Ohtamaa kertoi IIHF.comille. ”Mutta nyt on tyhjä ja pettynyt olo siitä, että pelit loppuivat ennen viimeistä viikonloppua.”
Joten mikä meni vikaan? Ja mitä tapahtuu nyt? Näitä kysymyksiä Yle, Ilta-Sanomat, Iltalehti, Jatkoaika ja jokainen jääkiekkoa seuraava media pureskelee monta kuukautta.
Todellisuudessa valmentaja Jukka Jalosen joukkue ei missään vaiheessa esiintynyt yhtenäisinä pysäyttämättöminä viisikoina, joilla olisi ollut tukenaan erinomaiset maalivahdit. Niillä aseilla Suomi saavutti olympiakullan ja kaksi edellistä maailmanmestaruuttaan, joista edellisen vuonna 2019 Bratislavassa. (Puhumattakaan vuoden 2021 hopeamitalista Riikassa, kun Kanada voitti finaalin Nick Paulin henkeäsalpaavan jatkoaikamaalin ansiosta.)
Suuri osa syyttävistä sormista osoitti Mikko Rantaseen. TPS:n kasvatti oli Suomen supertähti voitettuaan 2022 Stanley Cup – sormuksen Colorado Avalanchessa ja hän oli tehnyt tällä kaudella 55 maalia ja yhteensä 105 tehopistettä. Sekä Tourigny että Suomen joukkueen kapteeni Marko Anttila kuvasivat Rantasen olevan ”viiden parhaan pelaajan joukossa maailmassa”.
Mutta isokokoinen laitahyökkääjä ei kaikkien järkytykseksi tehnyt ainuttakaan maalia kahdeksassa MM-kisaottelussaan, vaikkakin yhdeksän syöttöpistettä vei hänet korkealle turnauksen pistepörssissä. Hänen otteistaan huomasi, että hän oli omaksunut syöttäjän roolin. Ketjukaverit Manninen ja Teemu Hartikainen pelasivat silminnähden paremmin yhteen Ufa-vuosiensa ansiosta.
Hartikaisen paikka maalintekijänä Mannisen rinnalla – hän oli joukkueen paras neljällä maalillaan – ei ollut lähtökohtaisesti väärin. Mutta Jalosta varmasti kritisoidaan siitä, ettei hän antanut Rantaselle mahdollisuuksia erilaisessa ketjukoostumuksessa, kuten esimerkiksi toisen turkulaisen eli Kaapo Kakon kanssa.
Kun kokoonpanossa on Rantasen kaltainen maalintekijä, josta voi jonain päivänä tulla kolmas suomalainen NHL:n maalipörssin kärki – Jari Kurrin ja Teemu Selänteen jälkeen -, tuntuu häpeälliseltä heittää hänen taitojaan hukkaan.
Toki puolivälierässä kanadalaiset pitivät uhrautuen huolen siitä, ettei Rantanen päässyt tekemään tehoja Suomen joukkueelle. He käyttivät fyysistä voimaa, kuten Andrew McBain avojään taklauksessaan tai MacKenzie Weegar puolustusalueellaan.
Suomen Joel Armia sanoi ennen tulos tai ulos – peliä, että Kanadan voittamiseen tarvittaisiin kolme avainasiaa: ”Meidän täytyy pelata omaa peliämme, voittaa taisteluja ja luistella.”
Mutta epäonnistumiset sekä yksi vastaan yksi – tilanteissa että ruuhkan jälkeisissä tilanteissa johtivat Kanadan kolmeen ensimmäiseen maaliin. Samaan aikaan Kakko ja Kasperi Kapanen – joka teki kullan ratkaisseen maalin Venäjää vastaan vuoden 2016 nuorten MM-kisoissa – mokasivat omat erinomaiset maalintekopaikkansa.
Suomen maalissa Jalosen nimeämä ykkösvahti Emil Larmi ei onnistunut pääsemään sille tasolle, jolla hän oli torjunut tällä kaudella Växjö Lakersille SHL:n mestaruuden ja ansainnut playoffien parhaan pelaajan palkinnon. Hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa (1.99) ja torjuntaprosenttinsa (91.7) näyttivät kunnioitettavilta, mutta hän jäi yhdeksänneksi aloittavien maalivahtien tilastossa.
Puolustaja Olli Määttä, kaksinkertainen Stanley Cup – mestari Pittsburghin joukkueessa, kuvaili Larmia aiemmin turnauksessa ”betonimuuriksi” ja ”todella helpoksi pelikaveriksi.” Mutta käytännössä ei Larmi eikä vuoden 2022 turnauksen paras pelaaja Jussi Olkinuorakaan tuoneet tarvittavaa vankkumatonta rauhallisuutta ja luotettavuutta tolppien väliin, minkä esimerkiksi vuoden 2019 aloittava maalivahti Kevin Lankinen toi.
Kaikenkaikkiaan Suomen joukkueella ei ollut edellisvuosien kaltaista puolustusta. Sitä vastaan tehtiin 19 maalia kahdeksassa ottelussa. Vuoden 2019 kisojen jälkeen se ei ollut kärsinyt yli 16 takaiskumaalia Jääkiekon MM-kisoissa.
Isoja maita vastaan pelatessaan Suomi oli hävinnyt USA:lle 4-1 ja Ruotsille jatkoajalla 2-1. Etukäteen helpompia vastustajia vastaan se onnistui voittamaan suurimaalisesti (7-1) vain Unkarin ja Tanskan vähämerkityksisissä otteluissa. Joukkueen esitystä ei voi moittia, mutta ei voi myöskään sanoa, että he olisivat pelanneet joka ilta täydet 60 minuuttia paremmin kuin vastustaja. Pelaajien on ehkä ollut vaikeata kohdata kotiyleisön suuret odotukset.
Vuoren huipulle on vaikea kiivetä. Vielä vaikeampaa on pysyä siellä. (Varsinkin Suomen kaltaisessa maassa, missä ei ole vuoria).
Jalosen asema on vakaa. Hänen päävalmentajauransa ennätykselliset kolme maailmanmestaruutta (mukaanlukien Bratislava 2011) ja Pekingin olympiakulta tekevät hänestä kansakunnan vastineen Scotty Bowmanille. Jalosen sopimus ulottuu vuoteen 2024. Hän johtaa entistä nälkäisemmän leijonajoukkueen seuraaviin Tsekissä järjestettäviin Jääkiekon MM-kisoihin. Ainoastaan toinen puolivälierätappio saattaisi aiheuttaa suunnanmuutoksen Suomen Jääkiekkoliiton johdossa.
Kanada jahtaa 22. maailmanmestaruuttaan ja sen antama opetus on aika yksinkertainen: Kanadan joukkuetta ei saa koskaan aliarvioida, vaikka se ei näyttäisikään paperilla yhtä hyvältä kuin Wayne Gretzkyn ja Mario Lemieux’n aikoihin. Vuoden 2021 kisojen kokoonpano oli viimeisin osoitus tästä. Joukkuetta arvosteltiin rankasti, koska se näytti tekevän vääränlaista historiaa häviämällä kolme ensimmäistä otteluaan Riikassa, mutta lopulta se muutti kurssinsa ja marssi kultamitaleille.
Vuoden 2023 Kanadan joukkueessa pelaa Weegarin ja Milan Lucicin kaltaisia kokeneita pelaajia ja nuorukaisia kuten Jack Quinn ja Peyton Krebs. Joukkueella on taas mahdollisuus todistaa syvyytensä ja luonteenlujuutensa yllättäjä-Latviaa vastaan. Latvia saa tukea intohimoisilta faneiltaan voitettuaan Ruotsin 3-1 ja päästessään välieriin ensimmäistä kertaa MM-kisojen historiassa.
Suomalaiset olisivat toivoneet huudattavansa ja laulattavansa faneja kotikisoissaan Latvian sijaan. Mutta puolueeton mielipide on, että Suomen toimintamalli kaipaa yksinkertaisesti kehittämistä – ei vaihtamista – jos he haluavat päästä takaisin mitalipeleihin ensi vuonna Prahassa.