Saksan joukkueen harjoitukset olivat jo loppupuolella tänään iltapäivällä, kun Moritz Seider ja apulaisvalmentaja Jessica Campbell juttelivat siniviivalla. Campbell koitti opastaa Seideria tekemään nopean kiekonriiston ja suunnan muutoksen ulkokautta ennen nopeata laukomista. Seider kokeili liikettä, mutta menetti kiekon joka kerta. Useamman yrityksen jälkeen hän kuitenkin onnistui kuviossa, saaden kannustukseksi muutamat mailan kopautukset jäähän Campbellilta.
”Työstimme joitakin keinoja ja suuntaamiseen liittyviä juttuja”, Campbell kertoi muutamaa minuuttia myöhemmin. ”Kuten jokainen pelaaja, hän haluaa tulla paremmaksi. Jokainen tilaisuus, jossa pääsee työskentelemään hänen kaltaisensa (pelaajan) kanssa, on erityinen, joten opiskelen heidän pelityyliään ja tarkkailen heidän taipumuksiaan. Olen pystynyt katselemaan häntä koko kauden ajan, ja täällä joukkueen kanssa, tutkien tapoja miten hän voi erottautua, ja miten hän voi lisätä hieman harhautusta peliinsä. Hän pystyy siihen. Kyse on vain siitä, että hänelle näytetään konsepti, jonka hän voi sitten toteuttaa käytännössä. Ja sen hän ehdottomasti tekee.”
Seider värvättiin kuudentena Detroitissa vuonna 2018, ja kulunut kausi, hänen ensimmäisensä NHL:ssä, oli sensaatiomainen. Hän on yksi kolmesta Calder-finalistista, mutta työsti silti mielellään tällaista pientä yksityiskohtaa Campbellin kanssa.
Se oli hetki jääkiekkoa, mutta myös pieni palanen historiaa. Campbell on ensimmäinen naispuolinen apulaisvalmentaja miesten aikuisten IIHF:n jääkiekon maailmanmestaruuskisojen pitkässä historiassa. Hänet palkkasi tehtävään Saksan päävalmentaja Toni Söderholm. Campbellin sukupuoli on kuitenkin kerännyt vielä enemmän huomioita kuin hänen taitonsa.
”Työskentelen täällä erikoisjoukkueiden ja pelaajakehityksen parissa”, hän kertoi. ”Taustani on luistelussa ja taitojen kehityksessä, mutta tuen myös henkilökuntaa ja tuon lisäarvoa ja tietämystä ja erilaisen näkökulman, erilaisen näkemyksen pelistä. En tiedä kumpuaako se naisten peleistä, mutta lähestymistapani liittyy arvon lisäämiseen yksittäisille pelaajille, ja sen kautta tiimin kollektiivisten päämärien edistämiseen.”
”Uskon Tonin sanovan, että lisään erilaisia konsepteja joilla saaavutetaan samat tavoitteet, erilaisia konsepteja joita käytän enemmän taitojen kehityksessä, saadakseni pelaajat ymmärtämään miten he voivat menestyä paremmin. En nää roolini mitenkään eroavan kenenkään toisen apulaisvalmentajan roolista, mutta uskon, että ehkä minulla on ainutlaatuinen näkökulma, johtuen siitä miten olen opiskellut peliä, miten ymmärrän peliä, ja miten lähestyn kehittämistä.”
Campbellin sanoja täytyy hetki sulatella. Hän on pienikokoinen nainen. Hän ei ole mies, ei viisikymppinen, ja ei vanhaa poikien koulukuntaa NHL:stä. Hän ei näytä lainkaan siltä, miltä odottaa maajoukkueen valmentajan näyttävän näissä kisoissa. Mutta hänen puheensa on aivan selvästi valmentajan puhetta.
Tällä kaudella Campbell aloitti työskentelyn taitovalmentajana Nürnberg Ice Tiger -joukkueessa, kun hänet äkisti pyydettiin apulaisvalmentajaksi, ensimmäisenä naisena Saksan liigassa.
”Olin ehdottomasti häkeltynyt ja kiitollinen tästä tilaisuudesta”, Campbell kertoi matkastaan tähän hetkeen. ”Toni ja minä kävimme jo aikaisessa vaiheessa monta hyvää keskustelua jääkiekosta, kokemuksistani Nürnbergissä, ja työstäni Tom Rowen kanssa sinä lyhyenä aikana jonka olin siellä. Toni ja minä tajusimme nopeasti, että visiomme olivat samassa linjassa, ja lähestymistapamme pelin pelaamiseen samanlaiset. Joten en usko olleeni yllättynyt siitä että hän halusi keskustella kanssani - luotan näkemyksiini – mutta arvostin ehdottomasti sitä, että hän oli yhteydessä minuun ja halusi nähdä mitä voisin tuoda joukkueeseen.”
Matkataan hetki ajassa taaksepäin, Campbellin uraan kansainvälisessä naisten jääkiekossa. Tämä matka alkoi vuonna 2010 Chicagossa, naisten alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskisoissa, kun Campbell oli Kanadan joukkueen kapteeni. Hän johti joukkueensa kultamitalipeliin, ja teki ratkaisevan maalin, joka toi Kanadalle 6-5 jatkoaikavoiton Yhdysvalloista. Campbell palkittiiin turnauksen arvokkaimpana pelaajana. Hän edusti maataan enää kerran, vuoden 2015 IIHF:n naisten jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa. Lisäksi hän pelasi muutaman kauden CWHL:ssä Calgary Inferno -joukkueessa, voittaen Clarkson Cupin. Samassa joukkueessa pelasivat myös Hayley Wickenheiser, Meaghan Mikkelson, Rebecca Johnston, Brianne Jenner, Blayre Turnbull, ja Brigitte Lacquette.
”Sitä hetkeä tulen vaalimaan aarteenani loppuelämäni”, hän kertoi hymyssä suin WW18-kullastaan. ”Mutta hauskaa on se, että jälkikäteen siitä jatkoaikahetkestä muistan nyt lähinnä että keitä siellä oli kanssani, ja mitä hetki tarkoitti meille joukkueena. Kyse ei ole niinkään siitä, mitä teit pelaajana, vaan siitä mitä loitte. Mutta vaalin tuota hetkeä edelleen, nyt valmentajanakin.”
Campbellin siirtyminen pelaajasta valmentajaksi oli nopea ja saumaton, ja ehkä jopa yksinkertaisesti välttämätön. ”Se oli aika nopea siirtymä minulle”, hän kertoi. ”Lähdin pelaajana ja menin suoraan valmentajaksi. Tiesin aina pelaajana, että vahvuuteni oli luistelu, ja rakastin sen opettamista nuorille lapsille kun olin pelaaja. Vedin leirejä ja annoin takaisin yhteisölleni, aivan ruohonjuuritasolla. Rakastin sitä. En usko että pelaajana ikinä kuvittelin olevani täysipäivänen valmentaja. Mutta pelaamisen jälkeen hyppäsin suoraan valmentajaksi”.
A-tyypin persoonallisuutena Campbell ei nähnyt sukupuolta siirtyessään miesten pelin pariin, vain haasteen ja mahdollisuuden sekä arvostuksen siitä, että pystyi pysymään mukana pelissä.
”Tavoitteeni valmentajana on aina ollut valmentaa korkeimmalla tasolla”, hän jatkoi. ”Kyse ei oikeastaan ollut naisten pelistä tai miesten pelistä. Pelaajakehityksessä työskentelet kaiken ikäisten ja tasoisten pelaajien kanssa, mutta tiesin haluavani työskennellä ammattilaisurheilijoiden kanssa. Miesten peliin siirtyminen oli kyllä jännittävää minulle, ei haasteiden takia, vaan siksi, että tunsin että minulla olisi ainutlaatuinen ääni ja ainutlaatuinen näkemys. Voin nähdä asiat eri tavalla, ja sen ansiosta olen voinut erottautua, ja luoda oman erityisalueeni miesten pelissä. Olen innoissani siitä.”
Campbell on yhtälailla tietoinen siitä, mitä pystyy tuomaan pöytään, kuin sukupuolestaan ja historiallisesta roolistaan. Kukaan ei tule tällä tasolla palkkaamaan häntä hänen sukupuolensa takia. ”Olen ylpeä viestintätaidoistani. Olen hyvin tarkka sen suhteen, miten tuon esiin uusia ideoita. Valmentajana tehtäväni on analysoida mitä tapahtuu, ja sitten viestiä se pelaajille.”
Campbell voi olla juuri niin ammattimainen kuin haluaa, mutta ei voi kiistää, etteikö joukkueen ensimmäinen peli Helsingissä – Kanadaa vastaan – olisi ollut myös henkilökohtaisella tasolla tyydyttävä. ”Se oli ehdottomasti erityinen hetki. Työskentelen kauden ulkopuolella muutaman Kanadan pelaajan kanssa kehityksen parissa, ja oli hienoa että he näkivät minut vastapuolella, sillä olemme työskennelleet saavuttaakseemme samoja juttuja ammattilaistasolla. Kaikki ovat olleet super tukevia, ja olemme tavanneet toisiamme ja keskustelleet tähänastisesta taipaleestani. He ovat tukeneet minua paljon.”
Perinteisen valmennuskysymyksen kohdalla, eli miten Saksan pitäisi parantaa menoaan 2-1 alun jälkeen, Campbell vastasi valmennustyyliinsä: ”Meidän täytyy sitoutua pelisuunnitelmaamme ja olla vahvoja kaikilla kolmella vyöhykkeellä, erityisesti puolustuksellisesti koska siitä seuraa loistava hyökkäys. Kiekon hallinta, päätöksenteko kiekon kanssa, ja erikoistilanteiden vahvuus. Niillä tulemme erottumaan pitkällä tähtäimellä. Meidän täytyy keskittyä peliin ja siihen, mitä teemme parhaiten.”
Lopulta sukupuoleen liittyvä tohina tulee laantumaan, ja Campbellista voi tulla valmentaja muiden joukossa. Piste. Sitä odotellessa hän ymmärtää, että hänen läsnäolonsa on yhtä kiinnostavaa historiallisista syistä, kuin siksi että hän opastaa Seiderille kiekonriistoa ja suunnan muutosta.
”Keskityn tekemään työni parhaan osaamiseni mukaan”, hän summaa. ”En ajattele niin paljon tien raivaamista, koska se ei ole fokuksessani. Voin tehdä hyvää työtä, ja se voi raivata tietä, se on mahtavaa, mutta olen todella ylpeä tästä tilaisuudesta. Loppujen lopuksi, puhumme jääkiekosta. En nää esteitä, vaan maaleja.”