Naisten maajoukkueen uusi päävalmentaja Ylva Martinsen haluaa maajoukkueelleen uuden alun.
photo: Steve Kingsman / HHOF-IIHF Images
Ylva Martinsenille, Ruotsin naisten maajoukkueen uudelle päävalmentajalle, kesä oli pitkä. Entinen maajoukkuepelaaja ja kolme vuotta alle 18-vuotiaiden tyttöjen maajoukkuetta valmentanut Martinsen valittiin tehtäväänsä toukokuussa ja päävalmentaja ei olisi malttanut odottaa, että pääsee jäälle pelaajien kanssa.
Ensimmäinen leirijakso koitti vihdoin elokuussa, kun koolla olivat yli 30-vuotiaat pelaajat.
“Olen kesällä kiertänyt ruotsalaiset naisten pääsarjajoukkueet ja tavannut pelaajia, mutta hauskuus alkaa nyt kun pääsemme jäälle,” kertoi hän IIHF.com:lle kauden aloituksesta.
Martinsen, 42, on päässyt todistamaan käytännössä koko naiskiekon kansainvälisen historian aitiopaikalta. Hän debytoi Ruotsin maajoukkueessa jo 15-vuotiaana, vuonna 1991, vain vuosi ensimmäisten naisten MM-kisojen ja kaksi vuotta ensimmäisten EM-kisojen jälkeen. Vuonna 1993, Martinsen (tuolloin Lindberg), esiintyi ensimmäisen kerran EM-turnauksessa. Lopettaessaan uransa, oli hän pukenut Ruotsin pelipaidan päälleen 191 pelissä kaksissa EM-kisoissa, kuusissa MM-kisoissa ja kolmissa olympialaisissa. Martinsenin palkintokaapista löytyy kaksi EM-pronssia, MM-pronssi, olympiahopea ja -pronssimitali.
Ennen naisten maajoukkuepestiään Martinsen valmensi Ruotsin alle 18-vuotiaat tytöt MM-hopealle ja -pronssille, mikä on luonut uskoa menestykseen myös naisten puolella.
“Naiskiekko on ottanut valtavia harppauksia eteenpäin meillä Ruotsissa ja kansainvälisesti verrattuna aikaan, kun itse pelasin ensimmäiset maajoukkuepelini. Meillä on MM-kisat, pelaamme olympialaisissa ja media on kiinnostuneempi lajista. Hienointa kuitenkin on se, kuinka paljon itse peli on kehittynyt,” Martinsen sanoo. “Nuorilla on aivan eri lähtökohdat kuin itselläni aikoinaan oli.”
Ja silti, Ruotsin naisten menestys on Martinsenin päivien jälkeen ollut vähäistä ja olympia- tai jopa MM-mitali on ollut viime vuosina kaukainen haave. MM-kisojen neljän parhaan joukkoon Ruotsi on edellisen kerran yltänyt vuonna 2007 – tällöin ruotsittaret nappasivat pronssia voittamalla Suomen lukemin 1-0 Kanadassa pelattujen MM-kisojen pronssikamppailussa. Olympialaisissa Ruotsin naiset sijoittuivat vuosina 2010 ja 2014 neljänneksi, viime helmikuussa lopputuloksena oli seitsemäs sija ja suuri pettymys.
Nyt onkin uuden alun aika. Leif Boorkin väistyttyä päävalmentajan paikalta Martinsen on valinnut itselleen uuden johtoryhmän. Seitsemästä johtoryhmän jäsenestä kaksi on naisia: joukkueenjohtaja Johanna Malmström, joka myöskin on entinen maajoukkuepelaaja, ja videovalmentaja Nanna Holm-Glaas.
“Kunnioitan paljon edeltäjiäni, mutta samalla halusin aloittaa puhtaalta pöydältä. Uskon, että meillä on hyvä ryhmä kasassa,” Martinsen toteaa johtoryhmästään, jossa edellisen päävalmentajan ajalta jatkavat mukana vain huoltopäällikkö ja lääkäri.
“Omat toimintatapani eivät välttämättä toimi kaikkien kanssa, mutta en myöskään ole tehtävässäni yksin. Minulla on hyvä tiimi ympärilläni ja jokaisella on omat vahvuutensa. Haluamme luoda pelaajille ympäristön, jossa he voivat maksimoida oman potentiaalinsa.”
Kauden ja Martinsenin päävalmentajapestin ensimmäisessä Euro Hockey Tourin turnauksessa Ruotsi sijoittui toiseksi jättäen taakseen Tshekin ja Venäjän. Jatkoaikatappio turnauksen voittaneesta Suomesta toi Ruotsille ratkaisevan pisteen, joka takasi toisen sijan ja lupaavan alun kaudelle.
Turnaus oli myös hieno esiinmarssi 16-vuotiaalle Lina Ljungblomille, joka maalasi kolmasti kolmessa ottelussa ja sijoittui turnauksen pistepörssin neljänneksi. Ljungblom on yksi alle 18-vuotiaiden tyttöjen MM-hopeamitalisteista, jotka Martinsen otti mukaan turnaukseen. Arjessa hän pelaa edelleen kotikaupunkinsa poikajoukkueessa naisten sarjan sijaan.
Vaikka Ruotsi on ottanut isoja askelia eteenpäin niin tyttöjen houkuttelemiseksi lajin pariin kuin naisten pääsarjan, SDHL:n, kehittämisessä, on naiskiekko edelleen taipaleensa alkupäässä. Maan 70,000 rekisteröidystä pelaajasta noin 5,000 on naisia ja tyttöjä.
“5,000 rekisteröidystä naispelaajasta vain 200 on seniori-ikäisiä eli yli 20-vuotiaita. 20-vuotiaita pelaajia on noin 70, joten määrä on melkoisen alhainen,” Martinsen kertoo.
“Moni tytöistä lopettaa lajin teini-iässä ja vain pieni joukko jatkaa pelaamista aikuisiälle”.
Ja ne, jotka jatkavat pelaamista, joutuvat sovittamaan jääkiekon yhteen työssäkäynnin kanssa. Ruotsin naisten maajoukkuepelaajat menettivät heikon olympiamenestyksensä myötä Ruotsin olympiakomitean heille aiemmin maksaman tukirahan. Ruotsin Jääkiekkoliitto ja SDHL maksavat pelaajille kompensaatiota maajoukkuetapahtumien aiheuttamista tulon menetyksistä.
Juuri nyt Martinsenin tähtäin on nykyisessä maajoukkueessa ja käynnissä olevassa kaudessa, joka huipentuu Espoossa huhtikuussa pelattaviin naisten MM-kisoihin.
“Minun tehtäväni on palauttaa Ruotsi maailman neljän parhaan joukkoon. Uskon, että tavoite on realistinen ja myöhemmin nähdään, saavutetaanko se minun ajallani vai tämän jälkeen”.
Martinsenilta, joka johti alle 18-vuotiaat mitaleille, odotetaan nyt mitalia myös naisten maajoukkueen kanssa.
“Haluan, että pelaamme parasta jääkiekkoamme MM-kisoissa. Alle 18-vuotiaiden turnauksissa oli hienoa katsoa pelaajia, jotka ylittivät omat kykynsä. Täytyy kuitenkin muistaa, että pelaajat ovat ihmisiä, eivät robotteja,” Martinsen muistuttaa.
Vaikka matka takaisin neljän parhaan joukkoon on pitkä, Martisen uskoo, että uuden sukupolven asenne kantaa pitkälle – tyttöjen maajoukkueessa on totuttu kuulumaan kärkimaiden ryhmään.
“Liiton tavoitteena on, että maajoukkueet taistelevat jokaisessa turnauksessa mitalista. Tähän ei ole oikotietä vaan töitä on tehtävä,” Martinsen sanoo.
“Ja lopulta tämä on kuitenkin jääkiekkoa. Vaikka pelaisit kuinka hyvin, vastustajajoukkue voi pelata vielä paremmin.”
Aiemmin poliisina Tukholmassa toimineelle Martinsenille naisten maajoukkueen päävalmentajan pesti on ensimmäinen kerta, kun hän ansaitsee elantonsa jääkiekosta.
“Työskentelin poliisina yhdeksän vuotta. Olen nyt etuoikeutettu saadessani tehdä töitä jääkiekon parissa. Välillä vieläkin ihmettelen, onko tämä oikeasti totta,” Martinsen toteaa nauraen.
Päävalmentajan työ ja kotona odottava pieni lapsi tarkoittavat käytännössä, että oma aika Martinsenilla on kortilla, edes jääkiekkoa päävalmentaja ei juurikaan ehdi pelaamaan.
“Juuri nyt aikaa ei ole, mutta ehkä myöhemmin, nimittäin naisten veteraanijoukkueita tulee koko ajan lisää”.
Sekin on yksi osoitus kehityksestä.
Ensimmäinen leirijakso koitti vihdoin elokuussa, kun koolla olivat yli 30-vuotiaat pelaajat.
“Olen kesällä kiertänyt ruotsalaiset naisten pääsarjajoukkueet ja tavannut pelaajia, mutta hauskuus alkaa nyt kun pääsemme jäälle,” kertoi hän IIHF.com:lle kauden aloituksesta.
Martinsen, 42, on päässyt todistamaan käytännössä koko naiskiekon kansainvälisen historian aitiopaikalta. Hän debytoi Ruotsin maajoukkueessa jo 15-vuotiaana, vuonna 1991, vain vuosi ensimmäisten naisten MM-kisojen ja kaksi vuotta ensimmäisten EM-kisojen jälkeen. Vuonna 1993, Martinsen (tuolloin Lindberg), esiintyi ensimmäisen kerran EM-turnauksessa. Lopettaessaan uransa, oli hän pukenut Ruotsin pelipaidan päälleen 191 pelissä kaksissa EM-kisoissa, kuusissa MM-kisoissa ja kolmissa olympialaisissa. Martinsenin palkintokaapista löytyy kaksi EM-pronssia, MM-pronssi, olympiahopea ja -pronssimitali.
Ennen naisten maajoukkuepestiään Martinsen valmensi Ruotsin alle 18-vuotiaat tytöt MM-hopealle ja -pronssille, mikä on luonut uskoa menestykseen myös naisten puolella.
“Naiskiekko on ottanut valtavia harppauksia eteenpäin meillä Ruotsissa ja kansainvälisesti verrattuna aikaan, kun itse pelasin ensimmäiset maajoukkuepelini. Meillä on MM-kisat, pelaamme olympialaisissa ja media on kiinnostuneempi lajista. Hienointa kuitenkin on se, kuinka paljon itse peli on kehittynyt,” Martinsen sanoo. “Nuorilla on aivan eri lähtökohdat kuin itselläni aikoinaan oli.”
Ja silti, Ruotsin naisten menestys on Martinsenin päivien jälkeen ollut vähäistä ja olympia- tai jopa MM-mitali on ollut viime vuosina kaukainen haave. MM-kisojen neljän parhaan joukkoon Ruotsi on edellisen kerran yltänyt vuonna 2007 – tällöin ruotsittaret nappasivat pronssia voittamalla Suomen lukemin 1-0 Kanadassa pelattujen MM-kisojen pronssikamppailussa. Olympialaisissa Ruotsin naiset sijoittuivat vuosina 2010 ja 2014 neljänneksi, viime helmikuussa lopputuloksena oli seitsemäs sija ja suuri pettymys.
Nyt onkin uuden alun aika. Leif Boorkin väistyttyä päävalmentajan paikalta Martinsen on valinnut itselleen uuden johtoryhmän. Seitsemästä johtoryhmän jäsenestä kaksi on naisia: joukkueenjohtaja Johanna Malmström, joka myöskin on entinen maajoukkuepelaaja, ja videovalmentaja Nanna Holm-Glaas.
“Kunnioitan paljon edeltäjiäni, mutta samalla halusin aloittaa puhtaalta pöydältä. Uskon, että meillä on hyvä ryhmä kasassa,” Martinsen toteaa johtoryhmästään, jossa edellisen päävalmentajan ajalta jatkavat mukana vain huoltopäällikkö ja lääkäri.
“Omat toimintatapani eivät välttämättä toimi kaikkien kanssa, mutta en myöskään ole tehtävässäni yksin. Minulla on hyvä tiimi ympärilläni ja jokaisella on omat vahvuutensa. Haluamme luoda pelaajille ympäristön, jossa he voivat maksimoida oman potentiaalinsa.”
Kauden ja Martinsenin päävalmentajapestin ensimmäisessä Euro Hockey Tourin turnauksessa Ruotsi sijoittui toiseksi jättäen taakseen Tshekin ja Venäjän. Jatkoaikatappio turnauksen voittaneesta Suomesta toi Ruotsille ratkaisevan pisteen, joka takasi toisen sijan ja lupaavan alun kaudelle.
Turnaus oli myös hieno esiinmarssi 16-vuotiaalle Lina Ljungblomille, joka maalasi kolmasti kolmessa ottelussa ja sijoittui turnauksen pistepörssin neljänneksi. Ljungblom on yksi alle 18-vuotiaiden tyttöjen MM-hopeamitalisteista, jotka Martinsen otti mukaan turnaukseen. Arjessa hän pelaa edelleen kotikaupunkinsa poikajoukkueessa naisten sarjan sijaan.
Vaikka Ruotsi on ottanut isoja askelia eteenpäin niin tyttöjen houkuttelemiseksi lajin pariin kuin naisten pääsarjan, SDHL:n, kehittämisessä, on naiskiekko edelleen taipaleensa alkupäässä. Maan 70,000 rekisteröidystä pelaajasta noin 5,000 on naisia ja tyttöjä.
“5,000 rekisteröidystä naispelaajasta vain 200 on seniori-ikäisiä eli yli 20-vuotiaita. 20-vuotiaita pelaajia on noin 70, joten määrä on melkoisen alhainen,” Martinsen kertoo.
“Moni tytöistä lopettaa lajin teini-iässä ja vain pieni joukko jatkaa pelaamista aikuisiälle”.
Ja ne, jotka jatkavat pelaamista, joutuvat sovittamaan jääkiekon yhteen työssäkäynnin kanssa. Ruotsin naisten maajoukkuepelaajat menettivät heikon olympiamenestyksensä myötä Ruotsin olympiakomitean heille aiemmin maksaman tukirahan. Ruotsin Jääkiekkoliitto ja SDHL maksavat pelaajille kompensaatiota maajoukkuetapahtumien aiheuttamista tulon menetyksistä.
Juuri nyt Martinsenin tähtäin on nykyisessä maajoukkueessa ja käynnissä olevassa kaudessa, joka huipentuu Espoossa huhtikuussa pelattaviin naisten MM-kisoihin.
“Minun tehtäväni on palauttaa Ruotsi maailman neljän parhaan joukkoon. Uskon, että tavoite on realistinen ja myöhemmin nähdään, saavutetaanko se minun ajallani vai tämän jälkeen”.
Martinsenilta, joka johti alle 18-vuotiaat mitaleille, odotetaan nyt mitalia myös naisten maajoukkueen kanssa.
“Haluan, että pelaamme parasta jääkiekkoamme MM-kisoissa. Alle 18-vuotiaiden turnauksissa oli hienoa katsoa pelaajia, jotka ylittivät omat kykynsä. Täytyy kuitenkin muistaa, että pelaajat ovat ihmisiä, eivät robotteja,” Martinsen muistuttaa.
Vaikka matka takaisin neljän parhaan joukkoon on pitkä, Martisen uskoo, että uuden sukupolven asenne kantaa pitkälle – tyttöjen maajoukkueessa on totuttu kuulumaan kärkimaiden ryhmään.
“Liiton tavoitteena on, että maajoukkueet taistelevat jokaisessa turnauksessa mitalista. Tähän ei ole oikotietä vaan töitä on tehtävä,” Martinsen sanoo.
“Ja lopulta tämä on kuitenkin jääkiekkoa. Vaikka pelaisit kuinka hyvin, vastustajajoukkue voi pelata vielä paremmin.”
Aiemmin poliisina Tukholmassa toimineelle Martinsenille naisten maajoukkueen päävalmentajan pesti on ensimmäinen kerta, kun hän ansaitsee elantonsa jääkiekosta.
“Työskentelin poliisina yhdeksän vuotta. Olen nyt etuoikeutettu saadessani tehdä töitä jääkiekon parissa. Välillä vieläkin ihmettelen, onko tämä oikeasti totta,” Martinsen toteaa nauraen.
Päävalmentajan työ ja kotona odottava pieni lapsi tarkoittavat käytännössä, että oma aika Martinsenilla on kortilla, edes jääkiekkoa päävalmentaja ei juurikaan ehdi pelaamaan.
“Juuri nyt aikaa ei ole, mutta ehkä myöhemmin, nimittäin naisten veteraanijoukkueita tulee koko ajan lisää”.
Sekin on yksi osoitus kehityksestä.